Saviniemi on historiansa aikana ollut käsityöläisten ja yrittäjien asuttamaa aluetta
- Orasvuon Konepaja Oy
- Nahkureita ja puuseppiä
- Marttilan Kiviteollisuus
- Saviniemen tuulimylly (oma pdf)
- A. Virolaisen telakka
- Veturitallien tarinaa
- Oy Wasco Ab, radiokoteloita ja levysoitinkaappeja
- Teurastamo, Kylo ja Karjaportti
Orasvuon Konepaja Oy – OK-trukkien valmistaja Olavi Orasvuon vuonna 1951 kotitalonsa alakertaan perustama yritys Orasvuon Konepaja Ky teki alkuvaiheessa erilaisia metallirakennelmia, kasvihuoneiden runkoja, lämpökeskuksia, sahalaitosten koneistoja. Tutuksi tuli Koivun Saha Metsäkylässä, joka kaipasi sahalleen maastokelpoista trukkia.
Kuvassa Olavi Orasvuo autotalliverstaansa edessä naapurin isäntien Eelis Lipposen ja Kauko Orasvuon kanssa tutkailemassa uuden uutukaista traktoria, josta kehittyi aikaa myöten OK-trukki.
Vuosi oli 1953, kun Orasvuo rakensi Fordson Major -traktoriin maston nostosylintereineen. Seuraavaan trukkiin käännettiin ohjaamo, jotta kuljettajan ei tarvinnut ajaa niskat vinossa.
Ensimmäinen haarukkatrukki kuvattu paikalla, johon nousi myöhemmin konepajarakennus v. 1969.
Ensimmäiset kaksi Major-pohjaista trukkia tehtiin autotallissa, mutta kun OK-trukkien sarjatuotanto alkoi v. 1956 valmistui uusi halli väljempine tiloineen. Tämä malli sai nimekseen OK-trukki ja se osoittautui erittäin toimivaksi ja suosituksi. Fordin markkinoimana OK-trukista kiinnostuttiin ympäri Suomea. Kauppa kävi etupäässä pienille ja keskisuurille sahoille sekä suuriin ulkovarastoihin, mutta vietiin myös mm. Länsi-Saksaan ja Afrikkaan.
Tässä juhlitaan viidettäkymmenettä OK-trukkia syystalvella 1960. Keskellä pisimpänä Olavi Orasvuo.
Trukit olivat päätuote, joita valmistui keskimäärin 20 vuodessa OK 4400 oli aikansa suosituin malli, asiakkaina piensahat ja betonivalimot.
Sivutuotteena Orasvuon Konepajalla tehtiin myös omin innovatiivisin keinoin muutoksia traktorin tekniikkaan, rakenteisiin ja ominaisuuksiin. Syntyi legendaarinen malli Ford OK6, joita hankkivat etupäässä puutavaran käsittelijät. Vapo eli Valtion polttoainekeskus oli vakioasiakas, jolle tehtiin halkaisu- ja aisauslaitteella varustettuja hydraulihalkojia sekä kantomurskaimia turvesuolta nostettavien kantojen pilkkomiseen.
Myös paikalliselle saha- ja paperiteollisuudelle tehtiin koneita ja laitteita mittatilaustyönä. Haminan satamaan Oy Blomberg Ab:n pyynnöstä suunniteltiin paperirullien siirtelyyn vetotraktori, joka sai nimekseen OK-112 Tehomestari. Myöhemmin Tehomestareita toimitettiin myös Mosambikiin.
Kantomurskain eli kantopalakone.
Orasvuon Konepaja Oy toimi aina vuoteen 1999 saakka. Parhaimmillaan konepaja oli yksi kaupungin suurimpia Nahkureita ja puuseppiä Nahkureita Nahkuri Wilhelm Bärlund (1845-1909) Orimattilasta oli nuorena saapunut Haminaan ja perustanut nahkaliikkeen v. 1874. Hän oli alansa ensimmäinen suomenkielinen yrittäjä Haminassa. Hän oli myös yksi ensimmäisistä kaupunginvaltuutettuja. Hänen poikansa, raatimies Hjalmar Bärlund, laajensi isänsä nahkaliikkeen tehtaaksi v. 1913 tunnuksena ”Pohjanahkaa 60 päivässä”.
Bärlund oli tehtaan johdossa vuoteen 1923. Nahkatehtaan toiminta päättyi 20.4.1926. Valjas- ja nahkaverstas sekä kauppa sijaitsivat Bärlundin piharakennuksessa – oli tiettävästi Haminan ensimmäinen kauppa.
Mannerheimintie 27 Saviniemessä toimi myös nahkuri Nordström. Nordströmin palveluksessa oli nahkuri Aaro Hämäläinen, jonka Helvi-tyttärestä tuli tunnettu kirjailija. Nordströmin kuoleman jälkeen toimintaa jatkoi hänen leskensä.Tämän kuoltua Aaro Hämäläinen lähti töihin Helsinkiin ja perhe muutti Ahtolan saunataloon Isoympyräkadulle.
Puuseppiä – Syke Oy Kuvassa kirnu veiveineen sekä avattuna.
Sotien jälkeen Kalervo Hauhio ja Oskar Syvänne perustivat Bärlundin taloon puusepänliikeen nimeltä Syke Oy. Oskar Syvänne oli varsinainen puuseppä sekä tynnyreiden, kiulujen ja muiden puuesineiden tekijä.
Syke valmisti myös kirnuja. Näitä kotitarvemyllyjä valmisti Haminassa Kaarlo Syvänne. Oskar Syvänne teki puolestaan ETU-merkkisiä kiviparimyllyjä.
Puusepän työ oli tyypillisesti huonekalujen sekä koriste- ja käyttöesineiden valmistamista, korjaamista, muokkaamista ja entisöintiä.
Syke oli myös rotanloukkutehdas.
Nahkurin talossa toimi myöhemmin kutomakoulu, naiskotiteollisuuskoulu ja käsityökeskus. 1980-luvun alussa talot saivat väistyä rivitalojen tieltä. Rakentaminen alkoi v. 1983.
Marttilan Kiviteollisuus Haminan Saviniemessä sijaitsi Marttilan Kiviteollisuus Oy.
1900-luvulla kivipaja mainosti valmistavansa mm. hautalaitteita yksinkertaisimmista aina kaikkein vaativimpiin saakka. Tehtaan lähelle tuli valtion leveäraiteinen rata. Tehdasrakennusten yhteydessä oli kapearaiteinen kenttärata.
Saviniemen raiteilla lastattiin myös ne lukuisat kivijunat, jotka veivät panssariestekivet Kannaksen linnoitteisiin keväällä ja kesällä 1943. Kivet otettiin valmiista Hamina–Taavetti puolustuslinjasta. Nykyisin vanhan ratapenkan paikalla olevan pyörätien nimi on Kivipajankatu.
A. Virolaisen telakan tarina A. Virolaisen telakan tarina – kun mastot nousivat Haminassa Klikkaa kuvia, saat ne suuremmiksi.
A. Virolaisen Telakka hallitsi Saviniemen maisemaa. Tervasaaresta tänne tuli rautatie, jonka purkamisen jälkeen ratapohja on kävelytienä.
Iso kaksikerroksinen talo oli telakan pääkonttori, sittemmin Hollmingin pääkonttori ja nykyisin Cedercreutzin talona tunnettu.
Telakan työntekijöille rakennettiin taloja. Pieniä taloja oli aikanaan myös rannassa.
Kymen Sanomien sunnuntailiite 13.10.2013 sotakorvauslaivojen valmistamisesta Saviniemessä.
Veturitallien tarinaa Veturitallin vanhin osa valmistui vuonna 1927 Haminan rata oli alun perin yksityinen rata, jonka rakentamisesta vastasi Järnvägsaktiebolaget Fredrikshamn -niminen rautatieyhtiö. Rata avattiin liikenteelle vuonna 1899, jolloin rataosuus erkani Kouvolan–Kotkan radalta Inkeroisten rautatieasemalla. Rata siirtyi valtion omistukseen vuonna 1916. Vanhan Haminan radan varrelta löytyvät Hykkyrä, Sippu, Toukosuo, Liikkala, Metsäkylä, Klemola, Reitkalli, Tikkamäki, Kivelä, Hamina. Tämä rataosuus oli käytössä aina vuoteen 1984, jolloin Juurikorven ja Haminan välinen nk. JuHa-rata otettiin käyttöön. Henkilöliikenne Haminaan lopppui 1968.
Kääntöpöytä tallin edessä Veturitalli kääntöpöytineen rakennettiin Ludviginkadun ja Mannerheimintien kulmaukseen v. 1927. Vanhaan talliin mahtui kaksi höyryveturia. Siellä ne huollettiin ja lämmitettiin valmiiksi ajoon. 50-luvulla rakennettiin veturitallin laajennusosa, kun höyryveturit korvattiin dieselvetureilla. Veturitallin uudella puolella yöpyivät henkilöjunat ”Motti” ja ”Lättähattu”.
Veturitallit Rautatienkadulta päin katsottuna. Kuva Jussi Hokkanen Veturitallilla oli töissä veturimestari, tallimiehiä, huoltomiehiä ja siivooja. Tällaisia nimiä löytyy muistista kuin veturimestari Viljam Valtonen, tallimiehistä Erkki Saarinen, Oiva Tuomisalo, Reijo Laulajainen, Reino Aarnio ja huoltomiehenä Kauko Railo. Laulajaisen vaimo ja Lyyli Hurskainen pitivät paikat siistinä. Erikseen oli vaihdemies omassa pikku mökissään radan varressa.
Kopin vasemman puoleiset raiteet veivät Saviniemeen Haminan Laivaus Oy:n sahalle, Nafta Oy:n öljysatamaan ja Marttilan Kiviteollisuus Oy:n tuotantolaitokselle. Kuva Tapio Keränen,1968 Monet saviniemeläiset muistavat Mannerheiminitien ylikäytävän ja puomit, jotka laskettiin alas aina kun juna meni. Vaihdemies hoiti vaihdetöiden lisäksi puomimiehen työt. Käsin hän veivasi puomit alas ja ylös, toimi siis myös puomimiehenä.
Kun veturitallit liikenteen loputtua jäivät tyhjilleen, vanhan tallin puolella toimi syksystä 1981 alkaen Haminan kotiteollisuuskoulun kovien materiaalien osasto eli puu- ja metallityötilat. Tilat olivat käytössä usean vuoden ajan, kunnes Viipurinkadun varteen valmistui koululle uudet tilat. Syksyllä 1981 uuden tallin puoli oli vielä veturien käytössä.
Kaupunginarkkitehti Vesa Pohjola laati diplomityönään vanhan veturitallin käyttö- ja kehittämissuunnitelman v. 1994.
Veturitallit purettiin vuoden 2009 loppupuolella, kun veturitallin alue kaavoitettiin neljälle kerrostalolle. Purkamista edelsi vilkas keskustelu tallien säilyttämiseksi. Selvityksen mukaan alueella asusteli erittäin uhanalainen perhoslaji, marunakätkökääriäinen, ja sen elinoloja veturitallin purkaminen parantaisi. Marunakätkökääriäisen elinympäristöjä tunnetaan enää ainoastaan Haminassa.
Paikalle rakennettiin kaksi veteraanitaloa.
Puukehyksinen lumiaura Etv-Rto 83 Haminan veturitallin ulkoraiteella v. 1980.
Lumiaura veturitallin vierellä. Kuva Jussi Hokkanen Veturitalli oli melko surkeassa kunnossa oltuaan pitkään tyhjillään. Kuva ennen purkamista v. 2009.
Jos pystyt korjaamaan tai täydentämään tietoja, kerro niistä kommenttilomakkeella. Mielenkiintoista olisi saada mahdollisimman paljon tarinoita talteen.
Oy Wasco Ab, radiolaatikoita ja levysoitinkaappeja Oy Wasco Ab:n omistaja oli Bore Westerlund. Tehdas toimi Saviniemessä Kivipajankadulla 1950-luvulla. Tehtaassa valmistettiin puisia radiolaatikoita ja levysoitinkaappeja.
Vuonna 1957 työnjohtajana oli herra Sarkanen.
Etualalla radiolaatikkoa hioo Raili Luostarinen, os. Romo.
Teurastamo Teurastamo sijaitsi Saviniemessä lähellä Pyykkirantaa.
Paikalla on toiminut aikanaan Syke Oy, sitten Kymenlaakson Osuusteurastamo Kylo. Kylon Korialle muuton jälkeen tiloihin asettui Karjaportti. Karjaportin toiminnan päätyttyä paikalla aloitti Haminan Sähkölaitos v. 1970.
Samalla paikalla uudessa rakennuksessa toimii nykyään Haminan Energia Oy.
Karjaportti, kuva Erkki Voutilainen, Museovirasto 1960 Saviniemen lapset kävivät uimassa Pyykkirannnassa. Heidän muistissaan on vieläkin elävästi äänet, joita teurastamolta kuului. Sairaalan ylilääkäri Claes Cedercreutz asui teurastamon naapurustossa. Hänen poikansa kavereineen seikkaili teollisuusalueella ja hämmästeli muun muassa sitä, kuinka sianraatoja kuskattiin kiskoja pitkin kohti makkaratehdasta. Silloin isä päätti keksiä jotain muuta huvia ja perusti Haminan Teinisirkuksen.