Sanat Pertti Rainio Sävel ”Sellanen ol’ Viipuri” Missä luonto Reutsinkadun laitamilta lailla sadun laskeutuu lahden rauhalliseen rantamaan, siellä meri syleilyllä pitää perinteitä yllä.
Vähällä ei aarteitansa suostu antamaan.
Mökit, pihapiirit, puistot nostaa mieliin monet muistot, avaa riu´ut veräjästä haaveilujen haan.
Mailla sorjan Saviniemen viihtyy nykyinenkin siemen luoden kasvullansa uutta arkipäivän mukavuutta.
Vanha vaikka uudet muodot saa, turmella ei voi se tunnelmaa.
Asukkaat kun vartioi, henki muuttua ei voi.
Saviniemen laulu soi!
Muuttuneet on vuotten mennen paikat, joissa toimi ennen teollisuus, luoden tulevaisuutta tään maan.
Vaihtui toimintojen laatu.
Vanhan tilalle on saatu laitoksia, jotka tärkeimmät on lajissaan.
Vaikka maisemat on toiset, kaislikot ja kallioiset rannat kutsuu vielä juhannuksen juhlintaan.
Mailla sorjan Saviniemen viihtyy nykyinenkin siemen luoden kasvullansa uutta arkipäivän mukavuutta.
Vanha vaikka uudet muodot saa, turmella ei voi se tunnelmaa.
Asukkaat kun vartioi, henki muuttua ei voi.
Saviniemen laulu soi!
Luonnon kauneutta siellä Savilahden rantatiellä tarkkaavalle kulkijalle aina tarjotaan.
Sydämen jos täyttää lempi, myöskin paikka varjoisempi löytyy, jossa häiritsee vain linnut laulullaan.
Ellei riitä rannan tenho, laiturissa oottaa venho, joka kantaa yli aavan saareen suojaisaan.
Mailla sorjan Saviniemen viihtyy nykyinenkin siemen luoden kasvullansa uutta arkipäivän mukavuutta.
Vanha vaikka uudet muodot saa, turmella ei voi se tunnelmaa.
Asukkaat kun vartioi, henki muuttua ei voi.
Saviniemen laulu soi!